Lunta saatiin tässä tuonnoinkin hiihdettäväksi asti. Mikäs sen mukavampaa kun päästiin elämään niin
sanottua talviaikaa konkreettisesti. Lasten kurahousut sai vaihtaa vähäksi
aikaa talvisiin asuihin. Saman tien lapset pääsivät mieluisan työnsä ääreen –
temmeltämään lumessa.
On noilla ilman aloilla merkittävä
vaikutus tuonne tyhjään pääkoppaan. Nyt minulla on tietoa tästä pääkopan
tyhjyydestä. Olin tuolla lännen suunnassa oikein sellaisessa kuvauksessa jolla
tämä asia todettiin. “Ei kuulemma mitään ollut, täyttä tyhjää vain”. En
minä ihan sanatarkasti muista tätä suullista ilmaisua, mutta ihan
ymmärrettävästi asian näin ymmärsin,
tyhjä mikä tyhjä, kuitenkin.
Poikkesin varsinaisesta asiasta tämän
muistelemista herättäneen kevätsäätilan ansiosta. Lunta oli maassa ihan ladun tekoon asti. Joku aika sitten
katselin kun pariskunta suksia kantaen tuli tuohon näkösälleni avautuvan ladun
päähän. Vielä suksien kiinnitys hiihtojalkineeseen ja sitten menoksi.
Nuorelta parilta hiihtäjät vaikuttavat, ovatko vakituisessa parisuhteessa, vai
asuvatko molemmat tahollaan. Mistäpä sen ikkunan takaa katselemalla tietäisi.
Itse asiassa minua kiinnostaisi se kumpi
ottaa hiihtoreissun johdon käsiinsä, eli kumpi hiihtää edellä. Näillä
ladunpätkillä sillä ei ole suurtakaan merkitystä, kumpi johtaa, kumpi sanelee
vauhdin, kuka heiluttaa tahtipuikkoa. Tuolla Lapin maisemissa sillä on suuri
merkitys porukan jaksamisen kannalta. Sinne mennään jonkun olennaisen syyn
takia harrastamaan liikuntaa. Syitä Lapin hiihtoreissuihin on moninaisia.
Ensimmäinen vetonaula on kohde itse. Sen jälkeen tulee tulee…. no en minä
tiedä, olisiko se kuuluisa Lapin henki, tai olisiko vaikka.... ei niitä voi luetella.
Jos juuri Sinä tunnet olevasi henkilö,
joka hiihtää keulilla valmiilla ladulla, niin lähde ylpeyden- ja voimiesi
tunnossa johtamaan katrastasi – ja keulille. On se niin mukava kun pystyt
väsyttämään katraasi ensimmäisellä viidellä kilometrillä. Sinulla sitä voimia
riittää ihan näytökseen asti. Odottelet porukkaasi, kun nämä vihdoin,
“kieli vyön alla”, tavoittavat Sinut, olet jälleen valmis johtotehtäviin. Kun
katraasi sai juuri mehupullot ulos repuista, juodakseen, nauttiakseen
luonnosta, Sinä johtotähti, Sinä olet jo kaukana.
Tämä on erään eräoppaan karrikoitu
muistiini perustuva kuvaus siitä mitenkä eräoppaan ei tulisi menetellä kun
hiihdellään yhdessä. Porukan vauhdin säätelee sen heikoin lenkki. Lapin
hangilla on runsaasti opastettuja reittejä joidenka vetäjinä ovat siihen
koulutetut oppaat. Oppaina saattavat olla Lapissa lomaa viettävät henkilöt tai
sitten eläkeläinen, jolla on kertynyt käytännön kokemusta.
Kannattaa uskoa, jos opas kehottaa
pukeutumaan tuulen pitävään asuun. Jos viivyttelet, niin pukeutuminen voi olla
myöhemmin hankalaa. Puseron hihat pyrkivät johonkin kaukaisuuteen myrskyllä.
Kummasti hyvät ladut katoavat edestäsi.
Isät, Äidit, Mummit ja Vaarit. Noilla
hiihtoladuilla heikommat hiihtäjät suksivat edellä ja perää pitää “huoltohiihtäjä", jonka repusta löytyy suksivoiteista juomiin ja energian täydennys lähteitä.
Ei kannata panostaa yhteen hiihtoretkeen. Hiihtoretket luovat hiihdosta
harrastuksen, jota kukaan ei kadu. Jälkikäteen, jaksettuaan asetettuun
tavoitteeseen!
Lapset väsyvät nopeasti. Ei niinkään fyysisesti,
mutta psyykkisesti kylläkin. Yksitoikkoisuus on se väsyttävä tekijä, mutta se
on voitettavissa vaikkapa reippaalla alamäellä. Hiiren, päästäisen, oravan,
ristihuulen eiku jäniksen jälkien tutkiminen piristävät kummasti. Akan
jäljet on myös hyvä korjata tuoreeltaan.
Kysynkin mistä on kysymys kun ”akan jälkiä
korjataan”?
Palkintona omatoiminen ja ihan ilmainen hiihtoretki Märynummelle seuraavilla lumilla.
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti