Luottamus tulevaisuuteen

Otsikon asia – toivo paremmasta – on kaiken olemisen perusta. Minun kansakouluni alkoi vuonna 1948. Sodasta oli kulunut vasta muutama vuosi. Isäni oli ollut kansanhuollon johtaja ja jakanut leipäkortteja sekä asuttanut Karjalan evakoita.

Äitini sanoi usein: ”Ennen sotia oli moni asia hyvin”. Hän myös harmitteli sotakorvausten maksamista, koska puutetta oli monesta asiasta.

Kun menin kansakouluun, oli johtajaopettajana sodassa kunnostautunut komppanianpäällikkö. Kuri oli sen mukaista. Yhden miesopettajan sukunimi oli Sutela. ”Sutku” oli erään tunnetun kenraalin sukua ja kova kurinpitäjä hänkin.

Minulla oli mukava naisopettaja, jonka mies oli palannut ehjänä rintamalta. Tähän opettajaan liittyy seuraava muistikuva. Hän sanoi: ”Kun sotakorvaukset on maksettu, alkaa meidänkin elintaso nousta”. Hänellä oli vahva ja valoisa usko siihen, mitä oli tulossa. Kun emme ymmärtäneet, mitä se elintaso oli, hän kertoi, että silloin ei enää jokaisen pihassa ole perunamaata ja kasvimaata, vaan ruokaa tuotetaan isommissa yksiköissä. Perheet ostavat ruokaa kaupasta, jopa yleisiä ruokaloita on. Niissä kuka vain voi käydä syömässä. Ei tarvitse välttämättä poimia mustikoita, puolukoita ja vadelmia, eikä kerätä sieniä. Ei jokaisella tarvitse olla viinimarjapensaita ja omenapuita eikä suuria kellareita, joihin mehuja ja hilloja säilötään talven varalle. Kellarin tilalla on keittiössä jääkaappi, niin kuin Amerikassa jo on. Tulevaisuudessa työnjako muuttaa elämää tähän suuntaan. Jokaisen ei enää tarvitse kutoa villapaitaa tai lapasia, vaan niitä valmistetaan tehtaissa ja ne ostetaan sitten kaupasta.

Paras seuraus elintason noususta opettajan mukaan on se, että ihmisille jää enemmän vapaa-aikaa. On mahdollisuus tehdä jotakin sellaista, mihin ei ole pakko. Tehdään jopa jotakin mukavaa, jopa hyödytöntä, esimerkiksi voidaan kirjoittaa runoja!

Nyt eläkkeellä olevana olen usein muistellut näitä opettajani ajatuksia. Kyllä näin on itse asiassa tapahtunut. Elintason nousu Suomessa on ollut huikeaa. Suorastaan uskomatonta. Kiina tekee tavarat ja työnjako eri ammatteihin erikoistuu aina vain pidemmälle. Ruokaa tuotetaan suurissa yksiköissä ja salolainenkin voi ostaa kaupasta ”Greme Bruleen” tai ”Tiramisun” Made in France. Asiat menevät jo överiksi – vähempikin riittäisi?

Jääkö nyt vapaa-aikaa?

Jos lapsiperheen molemmat vanhemmat käyvät työssä, niin ei jää. He ovat elintason oravanpyörässä. Hyvä kun jaksavat. Entäs eläkeläiset? Jääkö heille vapaa-aikaa? Pitäisi jäädä, mutta se on siinä ja siinä. Aamupuuron jälkeen on aamukahvi ja sanomalehti sekä TV:n aamutohtori. Sitten lähdetään kauppaan. Mies on kärrypoikana ja mykkä, ellei tuttu tule vastaan. Vaimo lukee tuoteselosteita: rasva, sokeri, suola, laktoosi ym. Kotiin tultaessa on kello jo niin paljon, että pitää alkaa valmistella päiväateriaa. Sitten syödään ja korjataan pöytä. Siihen vielä käsitiskiä vaikka pesukonekin on. Jos torstaina on kampaaja, on alkuviikko niin kiireistä, että mitään uutta asiaa ei voi ottaa puheeksi.

Sitten imurointia, pyykkikoneen täyttöä siihen asti, että alkaa olla ehtopuoliskahvin aika. Ei mene pitkää aikaa, kun TV:n ohjelmat ja iltaruoka haittaavat toisiaan.

Jos on loppukesä, käydään metsissä poimimassa mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Myös sieniä kerätään. Sukulaiset tyrkyttävät omenoita ja viinimarjoja säilöttäväksi. Kuukausi ainakin kuluu mehujen ja hillojen laitossa. Pakastinta pitää laittaa kylmemmälle, kun se on ovea myöten täynnä – pitäisi ostaa kai toinen? Ja ne itsepoimitut mansikat vielä! Sinä romuttui se työnjako!

Luottamus tulevaisuuteen on onneksi hyvä. Talouden ennustajille tulee jälleen noususuhdanne yllätyksenä puun takaa puskista. Nyt kannattaisi tehdä jotakin hyödytöntä, esimerkiksi runoilla:

Vaikka kirjoittaisi parin riimin pätkän

samalla polttais sähkötupakasta sätkän

löis pöytään akan jälkeen jätkän

hoilais laulua sen Duo Kätkän

Kyllä elämä on yhtä tussaamista,

vaaditaan kaikenlaista ossaamista.

En harvenna ennää porkkanapenkkiä,

syön just tuota Sinistä Lenkkiä.

Ei tarvitse itse valmistaa makkaraa,

senkun kuuntelee ratiosta Baccaraa.

Vapaa-aikaa on ihan liiaksi,

ei tarvitse ryhtyä edes piiaksi.

Kun ruusuiselta tulevaisuus näyttää,

pitäis osata elämän valopuolet käyttää!

Eero