Liike on lääke

Kaupungin liikuntatoimi ja Kansalaisopisto muistavat kansalaisia pari kertaa vuodessa jaettavalla yhteisellä tiedotelehdellä. Selaisin tuota lehteä etsiessäni siitä omaa liikuntakurssiani. Meille on tarjolla vaikka mitä opetusta ja ohjausta. Meidät varttuneempi väestö on muistettu jopa omalla eläkeläisliikuntakortilla hinnaltaan 40€/vuosi. Korttia myydään ainakin uimahallin kassalla ja kaupungintalon Infossa. Pitäisikö hankkia sellainen? Mitähän tuolla kortilla saisi? Tarkempi tutustuminen antaa tiedon, että sillä pääsee uimahalliin ja voi valita yhden kuntosalin, jossa käydä. Myös ikäihmisten Pirteyttä päiviin-liikuntaan voi osallistua. Ikäihmisten vesijumpasta menee lisämaksu. Suomusjärven kuntosalilla metsästetään kadonneita lihaksia tiistaisin. Halikon liikuntahallilla on liikkuvia leidejä. Urheilutalon palloilusalissa on Seniorilavista.

Tuo Lavis on varsin hauska liikuntamuoto. Kävin sitä kokeilemassa viime vuonna Sytyn lajikokeilussa. Ensin näytti siltä kuin olisi kovin vaikeaa asetella jalat oikeassa järjestyksessä lattialle. Mutta sitten musiikki alkoi soida ja minunkin jalkani tiesivät heti, miten askelia pitää ottaa. Niin on vielä kehon muistissa nuoruusajan lavatanssit. En kuitenkaan sen enempää laviksesta innostunut. Olisiko ”Steppiä ikäihmisille” kivaa? Vai venyttelyäkö kroppa kaipaisi?

Käänsin sitten lehden toisin päin ja sieltä löytyi Kansalaisopiston kurssit. Ja siellä tutulla paikalla oli tuttu kurssi. Terveysliikunnan puolella ensimmäisenä ”Tuolivenyttely”. 

Siellä olen käynyt ennenkin. Viehättävä Marion-rouva ohjaa selkärangan ja niska-hartiaseudun venyttelyä. Me ohjattavat istumme tuolilla ja teemme ohjeiden mukaan vajaan tunnin verran venytellen yläkroppaa sinne ja tänne ja tuonne päin. Joulutauko venyttelyssä oli melkein kaksi kuukautta ja kroppa alkoi jo huutaa apua. Voisihan sitä tietysti kotonakin venytellä, mutta porukalla se on kivampaa ja tulee tehtyä tehokkaammin. Pehmeän musiikin säestyksellä liikkeiden mukaan sisään ja ulos-hengittäen tulee käytyä läpi ylävartalon lihakset. Tehokasta!

Selasin sitten Kansalaisopiston muutakin tarjontaa. Kun viisaat sanovat, että aivojakin pitäisi käyttää. Tällä viikolla luin uutisen, että kaunokirjallisuuden lukeminen on hyväksi aivoille. Kirjoja olen lukenut kuusivuotiaasta saakka. 

Tarina kertoo, että ensimmäinen lukemani kirja on ollut Porkkanan poika. Mitään kirjan sisällöstä en enää muista, mutta pikainen ”kuuklaus” antoi tiedon sen olevan dekkari, jonka on kirjoittanut Marton Taiga. Reumayhdistyksen kirjakerhossa kokoonnumme kerran kuukaudessa keskustelemaan kirjoista ja vaihdamme niistä mielipiteitä. Noissa keskusteluissa ei aina mieltymykset kohtaa. Mutta onneksi nykyään kirppareilta löytyy edulliseen hintaan luettavaa joka makuun ja kirjastosta tuhansia niteitä lisää.

Selasin lisää kurssitarjontaa. Menisinkö ”Paleografian harjoituskurssille”? Mitä se mahtaa olla? Tarkempi perehtyminen selvittää, että kyse on Ruotsin vallan aikana saksalaisella käsialatyylillä kirjoitettujen asiakirjojen tulkinnasta. En usko, että viihtyisin tuolla kurssilla. Entäs ”Vierivä kivi ei sammaloidu”, mitähän se on? Siellä muistellaan menneitä, ratkotaan tehtäviä ja hetki jumpataan keppiä ja tuolia käyttäen. Tuo voisi olla kivaa. Miten olisi ”Varttuneiden vasta-alkajien teoriapianoryhmä”? Mutta kun sormet ovat niin kyhmyiset. Jaa mutta se onkin teoriaa. No en kuitenkaan. Entäs ”Kalannahan parkitsemiskurssi”? Mutta kun en enää kalasta, ei ole kalannahkoja. Ja sitten pitäisi olla kurssi Miten käytän parkittuja kalannahkoja. Käsityön taitoja meille Reumalaisille opettaa Salme, joten ne kurssit ohitan. Tietotekniikan oppitunteja olen käynyt Sytyssä, jotta opitut taidot eivät unohdu. Myös uusia sovelluksia pitää opetella, ettei putoa kelkasta. Niitäkin kursseja Syty tarjoaa tarvittaessa. 

Reumaliitolla oli kampanja ”Liike on lääke”. Moneen sairauteen kropan tarpeiden mukaan tehty liikkuminen auttaa. Olen käynyt erilaisia Kelan kuntoutuksia vuosien mittaan. Paras on ollut Hopeaniemessä aikoinaan pidetty Nivelkipuisten kurssi. Tuon kurssin muutamista osallistujista tuli hyviä ystäviä, joiden kanssa pidetään vieläkin yhteyttä.  

Kävely ystävien kanssa on parasta psykososiaalista kanssakäymistä. Ystävälläni oli pieni koira, joka ulkoilutti meitä ennen. Nyt koira on lähtenyt uuteen kotiin, joten sitten keskenämme teemme kävelylenkkejä. Siinä samalla tulee kuulumiset vaihdettua. Lihaskuntoa yritän vahvistaa viikoittaisilla kuntosalikäynneillä. Jokaiselle on jotain tarjolla, kunhan vain löytää sen mieluisimman tavan liikkua.

                                                                                               Eila