Salon Viitankruunu – upea pronssikautinen kalmisto

Viitankruunu – kolme komeaa hiidenkiuasta upealla näköalapaikalla on päiväretken arvoinen tutustumiskohde lähellä kaupunkia. Joidenkin tietojen mukaan kruunujen liepeiltä pitäisi löytyä myös luola. 

Pronssikaudella ilmaantuivat Suomeen ensimmäiset kuparin ja tinan seoksesta valetut pronssiesineet. Merkittäviä löytöjä tehdään edelleen, sillä kesällä 2009 Paimiosta löytyi pronssinen kirves, joka on määritelty Upsalan ajoituslaboratorion testeissä yli 3000 vuoden ikäiseksi.  Tältä samalta aikakaudelta ovat peräisin myös Viitankruunun kolme komeaa hautaröykkiötä.

Hautaröykkiöiden rakentamisperinteen katsotaan alkaneen Suomessa noin 3600 vuotta sitten. Niistä käytetään monia eri nimiä, kuten kruunu, hiittenkruunu, kalmisto ja vare. Näitä sanoja tai niiden osia esiintyy myös paikannimissä eri puolilla maata.

Vanhimmat röykkiöt sijaitsevat Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa, josta tämä perinne levisi edelleen Satakuntaan. Euran Paneliassa sijaitseva Kuninkaanhauta on Suomen suurin tiedossa oleva pronssikautinen hautaröykkiö.

Kansan keskuudessa hautoja kutsuttiin hiidenkiukaiksi, sillä mystisten taruolentojen, hiisien, arveltiin rakentaneen nämä röykkiöt. Ne rakennettiin meren rannikoille tai saariin korkeille ja näkyville paikoille, silloisen asutuksen viereen tai lähiympäristöön. Vainajille saatettiin laittaa hautaan mukaan aseita, solkia, koruja ja muuta aikakauden esineistöä sekä ruokaa. Kruunuja esiintyy rannikkoseuduilla Kymijoelta aina Tornioon asti.

Opettaja, kirjailija, valtiopäivämies ja arkeologian harrastaja Kustaa Killinen (1849-1922) tallensi Satakunnasta 1870-luvulla mielikuvitusta ruokkivan tarinan Kaunismäen vaarista, joka Juhannuksena kirkolle mennessään huomasi hautaröykkiön päällä sisältä kullatun hopeamaljan. Suuri käärme makasi maljan vieressä sitä vahtien. Vaari lähti hakemaan jotain kättä pidempää, jolla hätistäisi käärmeen pois, mutta kun hän palasi, olivat malja ja käärme kadonneet.

Eri paikkakunnilta tallennetut legendat ovat ruokkineet näkemystä, että röykkiöihin olisi kätketty aarteita. Jotkut hiidenkiukaat ovat jopa useampaan kertaan joutuneet uteliaiden aarteenetsijöiden ja muinaisharrastajien penkomiksi. 

Nykytietojen mukaan noin puolet hautaröykkiöistä on jo hävinnyt. Kiviä on käytetty rautateiden ja maanteiden pohjiksi tai esimerkiksi tulisijojen, talojen perustusten ja navettojen rakennusaineiksi.

Viitankruunun tienhaara on välittömästi Viitannummen asuinalueen jälkeen oikealla, Salosta Teijoon menevän maantien varrella. Viitankruunulle voi mennä autolla tai tehdä pyöräretken lasten tai lastenlasten kanssa, sillä kaupungista voi polkea pyörätietä lähes perille asti. Myös muutamalle autolle löytyy paikoitustilaa. Pronssikauden muinaisille muistomerkeille vievä polku on varsin hyvässä kunnossa ja merkitty selkeästi, joten kannattaa laittaa eväät reppuun ja tehdä retki Salon historiaan!

Teksti ja kuvat Jussi Malminen