Viitankruunu
– kolme komeaa hiidenkiuasta upealla näköalapaikalla on päiväretken arvoinen
tutustumiskohde lähellä kaupunkia. Joidenkin tietojen mukaan kruunujen
liepeiltä pitäisi löytyä myös luola.
Pronssikaudella ilmaantuivat Suomeen ensimmäiset kuparin ja tinan
seoksesta valetut pronssiesineet. Merkittäviä löytöjä tehdään edelleen, sillä
kesällä 2009 Paimiosta löytyi pronssinen kirves, joka on määritelty Upsalan
ajoituslaboratorion testeissä yli 3000 vuoden ikäiseksi. Tältä samalta aikakaudelta ovat peräisin myös
Viitankruunun kolme komeaa hautaröykkiötä.
Hautaröykkiöiden
rakentamisperinteen katsotaan alkaneen Suomessa noin 3600 vuotta sitten. Niistä
käytetään monia eri nimiä, kuten kruunu, hiittenkruunu, kalmisto ja vare. Näitä
sanoja tai niiden osia esiintyy myös paikannimissä eri puolilla maata.
Vanhimmat
röykkiöt sijaitsevat Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa, josta tämä perinne
levisi edelleen Satakuntaan. Euran Paneliassa sijaitseva Kuninkaanhauta on
Suomen suurin tiedossa oleva pronssikautinen hautaröykkiö.
Kansan
keskuudessa hautoja kutsuttiin hiidenkiukaiksi, sillä mystisten taruolentojen,
hiisien, arveltiin rakentaneen nämä röykkiöt. Ne rakennettiin meren rannikoille
tai saariin korkeille ja näkyville paikoille, silloisen asutuksen viereen tai
lähiympäristöön. Vainajille saatettiin laittaa hautaan mukaan aseita, solkia,
koruja ja muuta aikakauden esineistöä sekä ruokaa. Kruunuja esiintyy
rannikkoseuduilla Kymijoelta aina Tornioon asti.
Opettaja,
kirjailija, valtiopäivämies ja arkeologian harrastaja Kustaa Killinen
(1849-1922) tallensi Satakunnasta 1870-luvulla mielikuvitusta ruokkivan tarinan
Kaunismäen vaarista, joka Juhannuksena kirkolle mennessään huomasi hautaröykkiön
päällä sisältä kullatun hopeamaljan. Suuri käärme makasi maljan vieressä sitä
vahtien. Vaari lähti hakemaan jotain kättä pidempää, jolla hätistäisi käärmeen
pois, mutta kun hän palasi, olivat malja ja käärme kadonneet.
Eri
paikkakunnilta tallennetut legendat ovat ruokkineet näkemystä, että röykkiöihin
olisi kätketty aarteita. Jotkut hiidenkiukaat ovat jopa useampaan kertaan
joutuneet uteliaiden aarteenetsijöiden ja muinaisharrastajien penkomiksi.
Nykytietojen
mukaan noin puolet hautaröykkiöistä on jo hävinnyt. Kiviä on käytetty
rautateiden ja maanteiden pohjiksi tai esimerkiksi tulisijojen, talojen
perustusten ja navettojen rakennusaineiksi.
Viitankruunun
tienhaara on välittömästi Viitannummen asuinalueen jälkeen oikealla, Salosta
Teijoon menevän maantien varrella. Viitankruunulle voi mennä autolla tai tehdä
pyöräretken lasten tai lastenlasten kanssa, sillä kaupungista voi polkea
pyörätietä lähes perille asti. Myös muutamalle autolle löytyy paikoitustilaa.
Pronssikauden muinaisille muistomerkeille vievä polku on varsin hyvässä
kunnossa ja merkitty selkeästi, joten kannattaa laittaa eväät reppuun ja tehdä
retki Salon historiaan!
Teksti ja kuvat Jussi Malminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti